Sumussa

Tänään oloni on hyvin surullinen. Tekisi mieli itkeä, mutta itku ei tule. Olen jotenkin pysähdyksissä. Päässäni kuitenkin risteilee ajatuksia taukoamatta, suoranainen ruuhkasuma. Yritän kirjoittaa joitakin niistä ylös itselleni, myöhempää pohtimista varten. Yöpöydällä on pakko pitää kynää ja lehtiötä, sillä unentuloa odotellessa tulvii kaikenlaisia muistamisen arvoisia ideoita päähän. Jostakin niitä vain putkahtelee, ikään kuin alitajuntani antaisi minulle neuvoja, kysyisi kysymyksiä, yrittäisi kaikenaikaa haastaa minua käymään asioita läpi.

Tuntuu, että ajatusmaailmani ei nyt laskeudu hetkeksikään lepoon, siellä pyörivät suuret ratakset. Kai sen voisi ajatella olevan hyvä asia...? Se kuitenkin verottaa voimiani, en jaksa tehdä oikein mitään, muuta kuin ajatella. Olen vain, elän sumussa. Samalla koen olevani tietoisempi kaikesta, kuin koskaan. On siis paljon hyviäkin fiiliksiä.

En kuitenkaan oikein uskalla kuunnella, mitä sisimpäni yrittää sanoa, peitän korvani. Minä taistelen intuitiotani vastaan. Olen kuin en kuulisikaan, olen kuin en tietäisi. Miksi? Pelkäänkö sen olevan väärässä, johdattavan minut harhaan? Vai pelkäänkö sittenkin sen olevan täsmälleen oikeassa?

Jos se on oikeassa, ja jos uskallan kuunnella sitä, seuraa elämässäni muutoksia. Ja muutoksiahan tässä eniten kai pelkää. Niinhän se on, että ihminen haluaa takertua siihen tuttuun ja turvalliseen. Hyviäkin muutoksia aluksi vastustaa, koska muutos on aina muutos, jostakin johonkin. Ja muutoksia vastustaa etenkin, jos ei tiedä ovatko ne hyviä. Niin hassua kuin se onkin, sitä elää mieluummin kokoajan pienessä kivussa, johon on jo tottunut ja joka on niin tuttua, kuin että astuisi siitä kivusta ulos, sinne johonkin.

Mitä siellä jossakin on? Haluanko minä sinne? Mistä minä tiedän, minne minä haluan? Kai sitä vain ikään kuin räpiköi hukkumaisillaan, miettien minne suuntaan lähtisi uimaan.. eikä tajuaisi tarttua pelastusrenkaaseen, vaikka joku heittäisi sellaisen: Olenko pelastautumisen arvoinen? Ja miltä tässä pitäisi pelastautua, pysynhän kuitenkin juuri ja juuri pinnalla!