W

En ole yli puoleen vuoteen nähnyt W:ta. Viimeinen viestikin häneltä on tullut  lokakuussa. Olo on ollut helpottunut, kun W ei ole ollut painostamassa. Inhoan sitä ihmistä. Ja silti samalla kaipaan, vielä vaan... Tunteet W:ta kohtaan ovat siis edelleen hyvin sekavat.

Tuossa meni pari kuukautta todella mukavasti, vailla ajatustakaan W:sta, luulin jo päässeeni yli. Mutta nyt taas viimeaikoina olen ajatellut W:ta lähes päivittäin ja alkanut tuntea kasvavaa ahdistusta.

Kuulin eilen, että W seurustelee. Hän on rakastunut. Oli jo silloin lokakuussa tavannut tämän uuden naisen. Se tuntuu tosi pahalta. Mutta itsehän tätä kerjäsin, kun en saanut ratkaisujani tehdyksi... Tiesinhän minä, että W löytää jossain vaiheessa jonkun... silti sen kuuleminen tuntui pahalta... ja että niin nopeasti hän pääsi minusta yli ja löysi uuden, kun minä vieläkin haikailen hänen peräänsä täällä ja murehdin kaikkea tapahtunutta.

Haluaisin ajatella, että W käyttäytyy samalla tavoin sitä uutta naista kohtaan... loukkaa solvauksillaan,, painostaa ja hallitsee... haluaisin uskoa, että vika ei ollut yksin minussa ja tilanteessa... toivoisin, että W olisi oikeasti juuri niin mahdoton kumppani, kuin mitä hän minua kohtaan oli. Minun olisi helpompi jatkaa eteenpäin, jos tietäisin, ettei sen ihmisen kanssa kukaan muukaan jaksa...

 Vaikka tottakai pitäisi toivoa, että hän olisi onnellinen uudessa suhteessaan.. vaan en osaa sellaista nyt toivoa.

Olen katkera, surullinen. Häpeän kaikkea sitä mitä tapahtui; mitä tein, sanoin ja kirjoitin; mitä tunsin ja miten lopulta vain pakenin.