Työt jatkuivat taas loman jälkeen, pakko jaksaa. Elämä vain roikkuu mukana siinä sivussa.
Nyt on ihan sellainen olo, kuin ajelehtisi myrskyävällä merellä, pelastusrenkaan varassa, toivoen vain, ettei hukkuisi. Mitään muuta ei osaa ajatella, ei toivoa, eikä haluta, kun kaikki energia menee pinnalla pysymiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti