W:lta oli tullut aamulla sähköpostia. Hän pyysi anteeksi edellisiä sähköpostejaan, ja ilmaisi, ettei halunnut loukata.
Kun W kokee olevansa loukattu ja väärinymmärretty, hän käyttäytyy todella lapsellisesti. Jos hänen viestiinsä tai puheluunsa ei vastaa tietyn ajan kuluessa, perään tulee tiedustelua, missä nyt mennään... jos ei siihenkään ehdi vastata, alkavat yleensä kiukustuneet viestit, joissa kaikki analysoidaan puolestani. W laittaa sanoja suuhuni ja ajatuksia päähäni. Esim. tähän sävyyn: nyt olet sitten varmaan onnellinen, kun pääsit minusta eroon..... nyt voit vielä yrittää miehesi kanssa... tätähän sinä halusitkin.... sinä et edes halua elämää kanssani... olen sinulle pelkkä lelu... käsitän asian niin, että sinulla ei enää ole tunteita minua kohtaan... nyt olet sitten vapaa tapailemaan muita miehiä, olet varmaan tyytyväinen jne... hän siis sanoo puolestani, mitä ajattelen. Tai niin minä sen koen. Ja se saa minut todella ärsyyntymään.
Jos minä en saa vastausta tekstiviestiini tietyn ajan kuluessa, ei minulle tule mieleenikään alkaa pommittaa toista loukkaantuneilla lisäviesteillä. Pitäähän ihmisellä joku ylpeyskin olla.... Jos ei viestiini ala kuulua vastausta, saattaahan se ihmetyttää, mutta mitä se hyödyttäisi, että laittaisin perään vain lisää ja lisää... ?????!!!!!
En vihaa W:ta, mutta usein mietin, onko rakkautenikaan häntä kohtaan aitoa. Tällaisina hetkinä en voi olla miettimättä sitä.. mitä jos olenkin rakastunut vain itse rakkauteen? Siihen, että joku rakastaa ja pitää hyvänä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti